Piti kirjoittaa jo vuoden lopussa, mutta en ole nykyään enää yhtä tuottelias, kuin ennen. Kirjoittaminen on todella henkilökohtaista ja se vaatii todella paljon omistautumista ja antautumista. Varsinkin blogissa. Sitä elää mukana jokaisella solulla ja koko sielulla. Se on ikäänkuin riisuisi

Mielenterveysongelmien ymmärtäminen on tärkeää! Vaikka sinulla olisi onnellinen elämä, elät tasapainossa ja kohtaat elämän vastoinkäymiset niin ettei mielenterveytesi siitä suuremmin järky, niin et voi odottaa sitä kaikilta. Jokaisella on oma matka kuljettavana ja toiset kestää enemmän kuin toiset.  Mielenterveysongelmista ei

  Ihmettelen, kuinka minulta jatkuvasti kysellään onko minulla jotain miestä? Lähimmät ystävät toki tietävät kaiken, eikä tarvitse erikseen kysyä. Tulee ekana mieleen, että: a) mitä v*ttua se sulle kuuluu? b) miks pitäis olla kokoajan joku? Eikö ihmiset osaa elää yksin…

Törmäsin tänään ihanan pitkäaikaisen ystäväni Instagram päivitykseen. Ei olla Nikon kanssa oltu aktiivisesti yhteydessä muutamaan vuoteen, mutta mielestäni muistot eikä ystävyys katoa mihinkään. Varsinkin kun meillä ei ole koskaan ollut mitään välirikkoa. Ollaan molemmat asuttu lapsena Keravalla ja Big Brother

Heippatihei! Olen kadottanut mun bloggausmotivaation lähes kokonaan, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta meinannut saada millään tekstiä aikaiseksi. Mietin jo kesän aikana pitkään bloggauksen lopettamista kokonaan. Mitä teen blogilla ja kotisivuilla, kun en liiemmin halua olla julkisuudessakaan? No kirjoittaminen on terapeuttista ja

Järkyttävää miten kaikkien #metoo kampanjoiden ja lukuisien julkisuuteen tulleiden mokien jälkeen ei tunnu kaikille menevän vieläkään kaaliin miten voi ja pitää käyttäytyä. Esimerkkinä se, että munakuvien lähettely somessa ON seksuaalista ahdistelua. Itse en ole saanut niiltä rauhaa 10 vuoden aikanakaan.

Moni huomauttelee painostani ja kauhistelee kuinka lihava olen. Kyllähän minä olen katsonut peiliin ja tiedustan tämän asian. Siitä ei siis tarvitse erikseen huomauttaa, jos ette vielä sitä tienneet! Minulla ei tulisi pieneen mieleenkään kommentoida ikävästi toisen ulkonäköä. Monesti voivotellaan myös

Tänään olen 29-vuotias. Eilisten hurjien synttärikekkereiden jälkeen. Aika rientää. Kokemusteni perusteella tosin koen olevani jo kohta 50, mutta mistä minä vielä tiedän miltä se tuntuu. Ehkä kaikki ovat kokeneet tämän saman ”olen jo niin vanha ja kokenut” fiiliksen iässäni. Sitä

En tosiaan ainakaan näiden kuvien perusteella ollut mikään lapsimissi : D No ei. Tosi suloisia. Olin kyllä aika tuittupää prinsessa.