Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

FullSizeRender
Päivän lounas näyttää tältä! Lisää ruokavaliosta myöhemmin 🙂

En ymmärrä sitä miksi aina halutaan painaa toiset ihmiset alas ja haukkua. On mielipiteitä siitä miten jonkun pitäisi elää elämäänsä ja miltä pitäisi näyttää sekä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta keneltä se toisen elämä on loppujen lopuksi pois?

Myönnän että oma elämä ei ole nyt muutamaan vuoteen oikein mennyt niin kuin olin suunnittelut vaan olen ollut masentunut muutamia hyviä pieniä jaksoja lukuunottamatta, kerryttänyt ylipainoa ja kaikkeen masennukseen ja ahdistukseen ja sen käsittelyyn juonut alkoholia joka vain pahentaa sitä, välillä ahminut ruokaa ja välillä en syönyt ollenkaan, masentunut lisää enkä välittänyt omasta terveydestäni. Tämä nyt ei siis tarkoita että joisin kossupullon päivässä ja istuisin joka päivä baarissa tai tilaan vaan joka päivä pitsaa. Vaan siis enemmän kuin normaalisti ihmiset käyttävät mitä tahansa. Se tasapaino on puuttunut. Ei siltikään ole mahdotonta kääntää suuntaa ja aloittaa kaikkea alusta. Jos luopuu kokonaan toivosta ei ole enää mitään järkeä elää eikö?

En minä tullut tähän maailmaan elääkseni onnettomana ja heräten siihen tunteeseen, että oliko minun pakko vielä herätä tähänkin päivään. Kun jokapuolelta sataa pelkkää negatiivisuutta ja arvostelua ei välttämättä enää jaksa taistella sitä vastaan ja kääntää sitä positiiviseksi energiaksi, vaan tekee mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa olla ja olla hälläväliä. Eli vetää satalasissa nauttien kun ei kukaan muutenkaan usko, että pystyisit parempaan. Suurin tukeni ja turvani on ollut nykyinen mieheni.

Olen tässä viimeisen viikon ajan pohtinut mikä ajoi minut tähän tilanteeseen silloin aikoinaan? Eihän kukaan halua muuttua huonompaan suuntaan eikä menettää elämäniloa? Miksi olen tässä nyt. miten muutuin vaikka en tätä halunnut?

Ennen ystäväni luonnehtivat minua aina iloiseksi, hullunhauskaksi ja yltiöpositiiviseksi tyypiksi jolla oli suuret unelmat ja joka pystyi saavuttamaan mitä ikinä vaan sain päähäni keksittyä. Olin se ensimmäinen kaveri kenelle soitettiin jos haluttiin seuraa, kuuntelukaveria tai hauskanpitoa, mitä tahansa. Tuo tyttö on nyt jossain minussa sisällä mutta se pitäisi kaivaa taas esiin.

Masennus ilmestyi kun tyhjästä ja sen myötä minulle alkoi maistua ruoka ja alkoholi ja yritin turruttaa suruni pakenemalla sitä. Myöskin aloin nukkua välillä kokonaisia vuorokausia putkeen ja liikunnan ilo katosi kokonaan. Lääkärillä olen käynyt, ja jopa terapiaa kokeiltiin mutta ei kyllä ole minua tähän mennessä auttanut kokeet eikä puheet. Ja tähän toki joku heittää jonkun aa-ryhmä jutun mutta se ei ole minun kohdallani tarpeellista sillä takana on paljon muita ongelmia. En ole kuitenkaan jokaisena päivänä humalassa, en juo kotona koskaan yksin, enkä mene heti aamusta ensimmäisenä baariin. En myöskään päivittäin. Elämä ei ole pelkää juomista mutta murheita kylläkin on riittänyt. Ja voimattomuutta ja turhautuneisuutta. Sitten on niitä ilonhetkiä mitkä yleensä johtuu siitä että minulla on ystävät, perhe, mies ja koira ketkä minua rakastaa. En siis ole aivan pohjamudissa vaan halusin vaan vähän antaa osviittaa siitä minkälainen pyörremyrsky tämä on. Voin helposti keskittyä kouluun, kuntoilla ja olla raittiina pari kuukautta tai niin paljon kun tahdon tai juhlia päämäärättömästi pari viikkoa ilman huolta huomisesta. Totuus on vaan se että koskaan en tiedä mitä haluan huomenna. Mitä tunnen. Olenko iloinen vai surullinen. riittääkö voimat ja energia vai ei….

Aloin laskemaan 1+1. Otin varmaan yli 7 vuotta sitten ehkäisykapselin silloisen mieheni kanssa tullessani niin helposti raskaaksi pari kertaa ja päädyttyäni aborttiin, koska seurustelu oli vasta alkanut. Se oli ainoa vaihtoehto mitä minulle enää tarjottiin siis  tuo kyseinen ehkäisymuoto. Olin nuori ja peloissani ja kokematon.

Sen jälkeen olin kuin vuoden seinähullu ja ero oli lähellä useita kertoja. Saatoin itkeä pelkästään jos katsoin salattuja elämiä tai saada raivokohtauksen kesken kauppareissun tai muuta typerää ilman mitään syytä. Tunteet olivat yhtä vuoristorataa. Huomaan sen itsessäni vieläkin. Olen todella ailahtelevainen persoona. Ja paino alkoi jos tarkalleen miettii niin nousta salakavalasti pikkuhiljaa ja sitä ei itse silloin tajunnut. Kun hormonitoiminta jyllää omaa rataansa voi se olla oire kaikkiin näihin asioihin mitä olen kokenut. En todellakaan mene takuuseen, mutta olen 100% varma että nyt kapseli saa kyytiä ja keksin jotain parempaa tilalle. Jospa siitäkin löytyisi osa syy ja koska aloitin elämäntaparemontin tällä viikolla toivon että palaset loksahtaisivat kohdalleen ja saisin vihdoin sen Hennan takaisin mikä olin ennenkin. Tosin vanhempana ja viisaampana, sillä tämä matka jos mikä on minua opettanut kovimman kautta.

Tuosta kapselista sen verran, että sen vaikutuksen olisi siis pitänyt loppua jo 5 vuoden kohdalla mutta edelleenkin mulle tulee kuukautiset ehkä puolen vuoden välein ja en ole tullut raskaaksi vaikka ehkäisyä ei ole ollut mieheni kanssa. Edelleen siis näköjään homma pelittää ja nyt aion kyllä ottaa asiasta selvää. Onko jollain muulla naisella kokemuksia tästä kapselista? Menin tietenkin nettiin ja luin kauhutarinoita. Monella eri saitilla useat kirjoittivat alkaneen masennus, painonnousu ja epäsäännölliset kuukautiset sekä käytöksen muutos. Ikinähän noita ei sais lukea mutta kun en minä tolla enää mitään tee niin toivon kyllä syvästi muutosta parempaan. Nainen on kuitenkin sellainen otus että noi hormonit todellakin vaikuttaa sinne pääkoppaan ja koko kehon toimintaan.

No tässä pari totuutta taas mun elämästä ja teille ihmisille vinkkinä: älkää oikeesti tuomitko tai arvostelko ihmisiä ketä ette oikeasti tunne. Koskaan ei tiedä minkälaisen elämän hän on elänyt ja mitä tarinoita sieltä takaa löytyy. Myöskin ulkonäkö pitäisi jättää rauhaan. Kaikilla meillä on heikkoutemme ja jokainen ihminen on samanarvoinen tässä maailmassa. Positiivinen jaksan olla silti 🙂 Uskon edelleen parempaan tulevaan ja siihen että vielä onnistun pudottamaan painoa, koska se tekisi minut onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. Pystyn saamaan oman aktiivisuuteni ja elämäniloni takaisin ja tavoitella taas kohti isoja unelmia. Ja ennenkaikkea olla vielä parempi puoliso ja oman onneni kautta jakaa onnea ja iloa muidenkin elämään.

Rakkaudella

Henna

 

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

14 kommenttia “Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

  • 26.7.2016 at 18:14
    Permalink

    Niin ja sitten se bipolääri. Oletko tutkituttanut? Eli ennen maanisdepressiivisyydeksi kuvattu oireyhtymä, nyt bipolääri. Jos diagnosoidaan se ja sut saadaan hoidon piiriin hyvällä lääkityksellä, huomaat että elämäsi tasaantuu kummasti. Monia ihmisiä pidetään hulluina ja huikentelevaisina tai muuten sekopäisinä heidän tekemistensä takia, tai tekemättä jättämisiensä. Syy on kuitenkin elimellinen, eli bipoläärihäiriö. Tutkituta se, Henna. Ei ole häpeä. Terv. asian kanssa vuodet hyvin pärjännyt.

    Vastaa
    • 27.7.2016 at 01:18
      Permalink

      Okei..Kiitos neuvosta..Mä kysyn tätä kun uskaltaudun joskus menemään lääkärin puheille..voisitko selventää miten tollaisen saa selville ja mitä pitäisi sanoa..?

      Vastaa
    • 31.7.2016 at 05:34
      Permalink

      No niin kotitohtorit, jätetääs nyt omat diagnoosit ja muut diagnoosit täältä pois. Lääkäri ja terapeutti on oikea osoite, mutta kumpikaan ei tarvitse apua diagnooseissa.

      Vastaa
  • 26.7.2016 at 21:14
    Permalink

    Syötkö masennuslääkkeitä? Ne yhdistettynä alkoon on myös naisilla satavarma keino saada hormonitoiminta sekaisin ja paino nousemaan. Masennuslääkkeet tekee ihmisestä vähän semmosen ”hällä väliä”ihmisen ja ei vaan saa mitään aikaan. Ne sotkee myös kilpirauhasen toiminnan. Tiedän mistä puhun 😀

    Vastaa
    • 27.7.2016 at 01:16
      Permalink

      Mulla ei ole mitään lääkitystä, kun olen koko elämäni karsastanut kaikkia lääkkeitä ja lääkäreitä..huonoja kokemuksia jo lapsuudesta hoitovirheiden ja astman takia yms..pitkä tarina..mut saa kirveellä lääkärin puheille..

      Vastaa
      • 28.7.2016 at 02:14
        Permalink

        Ok. Olisi joskus kova lukea mitä kaikkea sulle onkaan tapahtunut esim. lapsena, millanen olit koulussa ala- ja yläasteella ym. elämänkokemuksia.

        Mulla paino lähti nousemaan rajusti sairaatuessani paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön. Sain lääkkeet jne. Söin niin paljon kuin halusin ja join alkoa aika paljon, koska halusin vaan saada jostain ”hyvää oloa”. Hetkellistä helpotusta niistäkin saa. Ja tietynlainen mukavuudenhalu tuli, että ei vaan huvittanut ponnistella yhtään enempää minkään suhteen. Enkä aina edes käsittänyt olevani nyt niin kamalan lihava mitä olin. Ajattelin että laihdutan sit joskus, mutta nyt haluan vaan nauttia asioista joista pystyn.

        Sulla luulisin että on kans aika tympääntynyt olo itsesi suhteen siinä, että vaikka olit todella timmi ja huoliteltu niin silti ihmiset haukku sua ”leuattomaksi huoraksi”. Eli vähän niinkun, että olit sitten mitä hyvänsä, niin ikinä ei ole tarpeeksi?

        Monesti läheisten tms. hyvääkin tarkoittavat kommentit lihavuudesta saattaa vain pahentaa tilannetta. Tulee sellainen uho vaan päälle, että minähän olen just semmonen kuin haluan. Mua ei ainakaan saa laihikselle toisten ihmisten vittuilut. Teen sen sitten kun itse haluan JOS haluan. Ja siihe on muiden vaan sopeuduttava 😉

        Vastaa
  • 27.7.2016 at 09:18
    Permalink

    Anna itsellesi anteeksi ja jatka elämää. Älä muistele menneitä, se ei auta eteenpäin. Nyt on aika luoda uutta. Olen samaa mieltä Kirpin kanssa siitä että kannattaisi selvittää tuo bipolaarisuus. Bipoille tärkeää on pitää päivärytmi tasaisena, herätä aamuisin samaan aikaan, ruokailla säännöllisesti. Kaikkein tärkeintä varmasti on jättää alkoholi pois kokonaan ja liikkua ulkona ainakin se 30 minuuttia päivässä. Sillä minä revin itseni ylös, ja sillä sinäkin sen teet. Älä luo itsellesi kauheita paineita aloittamalla tiukkaa dieettiä, syöt vaan normaalia ruokaa ja koitat tutustua omaan itseesi uudelleen.
    Voimia Henna, sinä pärjäät! Mikään ei ole myöhäistä vielä.

    Vastaa
    • 27.7.2016 at 23:19
      Permalink

      Kaunis ja fiksu kommentti kiitos..Mulla ei ole mitään säännöllistä rytmiä ja sekin voi olla ihan se syy.rutiinit puuttuu.. kiitos vinkeistä. 🙂

      Vastaa
  • 29.7.2016 at 19:46
    Permalink

    Tosiasioiden tunnustaminen (ja tunnistaminen) auttaa. Turha etsiä syitä ehkäisykapseleista ja muista asiaan liittymättömistä asioista. Peiliin katsomisen paikka voi tehdä hyvää ja mahdollisen alkoholismin tunnustaminen. Ota järki käteen ja lopeta viinan kansss läträäminen. Ja mikäli alkoholi ei sovi sinulle, niin tarkkaan tulisi myös harkita nykyisen elämänkumppanisi alkoholin käyttö. Tehkää päätöksiä yhdessä ja karsokaa yhteistä tulevaisuutta. Voi olla että joudutte tekemään kipeitäkin päätöksiä, mutta joskus tilanne vaatii niin. Sinun kohdallasi mitkään hetkelliset kuurit ja lyhytsikaiset ryhdistäytymiset eivät toimi. Otauusi suunta elämällesi – uskon, että onnistut siinä.

    Vastaa
  • 30.7.2016 at 08:22
    Permalink

    Lääkäri en ole, mutta tunnen joitakin maanis-depressiivisiä ihmisiä. Sun elämäsi on kuin heidän oli silloin, kun eivät syöneet lääkkeitä. Nykyään elävät tasaista, alkotonta, onnellista kohtuuelämää, kun on jokaiselle löytynyt dopiva lääkitys. Voimia sulle kovasti! Jos kyse on biposta, ei auta vaikka kuinka yksin yrität. Ei sairautta lujallakaan tahdolla paranneta. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi <3

    Vastaa
  • 30.7.2016 at 11:49
    Permalink

    Tsemppiä Henna!
    Vaikutat ihan tolkun naiselta ja järkevästi pohdit elämääsi. Kaikki sekoilee joskus, vaikeampaa se on, kun on jollain tapaa tunnettu, silloin kaikki revitellään lööpeissä. Heikommallakin saattaa polla seota, vaikka olisi ihan itse sinne julkisuuteen halunnutkin. Sitä vaan ei todellakaan voi etukäteen tajuta, että todennäköisesti siitä enemmän harmia on, kuin etua. Tuntemattomat haukkuu ja käyttäytyy törkeästi, henkilökohtaiset asiat revitellään somessa yms.
    Tuntuu, että sullakin kaikki sekoilut ja vaikeudet (myös parisuhteessa) liittyy alkoon. Siitä kannattaa vetää johtopäätöksiä 😉. Ja jos kyse onkin hormonihommista, niin ajattele: ne on todella helppo selvittää, vaatii vaan sen lekurikäynnin! Tieto ei aina lisää tuskaa, se voi myös auttaa!
    Tsemppiä! Sua on kiva seurata.
    Toivon kaikkea hyvää!

    Vastaa
  • 31.7.2016 at 14:06
    Permalink

    Olen Pidgeyn kanssa samaa mieltä siitä, että ei kannata heti alottaa hirveän rankkaa dieettiä vaan pikku hiljaa tehdä niitä oikeita valintoja. Itsekin vuosikaudet masennuksesta kärsineenä muistan nuo olotilat. Pikku hiljaa alkaa helpottaa kun saa pieniä onnistumisen kokemuksia elämän eri osa-alueilla esim. ihmissuhteissa, ruokavalioon liittyen yms. Itse söin muutaman vuoden myös mielialalääkkeitä ja kävin terapiassa mutta pidän silti, että omat sinnikkyys ja elämäntapojen parantaminen ja juuri nuo mainitsemani pienet onnistumisen kokemukset olivat ne syyt, joilla sain masennuksen taltutettua! Nyt elämäni kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti ja ”masennusvapaa” viimeiset 5 vuotta! Kyllä se siitä!!

    Vastaa
  • 6.8.2016 at 20:55
    Permalink

    Taidat poistaa täältä itseäsi, alkoholinkäyttöäsi ja ylipäätään huonoja elämäntapojasi koskevat viestit. No, jos siitä tulee hyvä mieli ja tunnet itsesi patemmaksi ihmiseksi, niin siitä vaan. Valitettavasti vaan kuvat ( ja video jolla lyllerrät karkuun jättäen kaverin pulaan) kertovat karun todellisuuden ulkonäöstäsi. No offence, tulevaisuutesi ei näytä hyvältä ellet ryhdistäydy. Enkä valitettavasti usko että pystyt muuttamaan elmäsi suuntaa. Rankka alamäki on kestänyt liian kauan.

    Vastaa
    • 8.8.2016 at 09:14
      Permalink

      En poista näitä 🙂 En muuten juossut karkuun vaan juoksin viereiseen mc donaldsiin hakemaan vartijan apuun koska siinä tilanteessa se oli järkevämpää kun jäädä tappelemaan ja mahdollisesti altistumaan pahemmalle väkivallalle..

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *