Sinkku vs. parisuhde

Näyttökuva 2016-05-02 kello 10.16.52

Mietin pitkään kehtaako tälläistä edes kirjoittaa kun mun sinkkuelämä sekä parisuhde-elämä ei yleensä ole kestänyt päivänvaloa. Miksikö?

Sinkkuelämä. Joo, kyllä! Minä olen sen kokenut kovimman kautta, en ole laskenut aikaa, mutta ainakin 2 vuotta sinkkuna yhteen putkeen viimeksi. Muistan vielä kun ihmettelin joskus 18 v, että kuinka joku on voinut olla sinkku jo vuoden tai siitä eteenpäin. Tuli mieleen kysymys, että mikä sussa on vikana kun muut ei halua sua?. Miksi ei ajateltu, että mitä jos se ei halua ketä vaan tai ei vaan halua ketään!!?? Tai arvot ei kohtaa eikä löydy yhteistä huumoria ja niin edespäin.

Mitä pidempään olin sinkkuna sitä varmemmaksi tulin etten enää koskaan ota yhtäkään ukkoa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että oli juuri tullut petetyksi ja jätetyksi ja parisuhdetta varjosti pitkään valheiden verkko! Noloa myöntää ehkä, mutta elin koko 2 vuotta täysin seksitöntä elämää. En enää rakastanut itseäni, en välittänyt mistään enkä kenestäkään. Seksuaalisuus meni siinä samalla. en suorastaan halunnut, että kukaan koskee muhun.

Mulla kävi niin. En halunnut ketään. Mitä enemmän pettymyksiä sitä enemmän sä ajat ihmisiä kauemmas susta. Vaikka se prinssi oiskin saattanut olla sun naaman edessä just. Tässä vaiheessa uskotaan kohtaloon. Ja lehmät lentää!

Parisuhteissa olen aina ollut ”superrakastunut” sillä hetkellä vaikka ne eivät olisikaan olleet millään vakavalla asteella. Sellaista typeryyttä tulee harrastettua teininä että ollaan ”kimpassa”  suurinpiirtein kenen kanssa tahansa ja se illuusio halutaan itselle luoda että on poikaystävä. Kaikilla cooleilla tyypeillä oli aina joku. Mikä on sitten oikeasti se parisuhde? Se ei ole sitä että ollaan niin kauan kun on kivaa ja jos toinen varastaa sun tikkarin niin tulee bänksit!!!

Nykyään tuo sana parisuhde merkkaa niin paljon, että oikeastaan se kumoaa kaiken muun mitä olen elämässäni kokenut, paitsi Antin jonka kanssa olimme oikeasti yhdessä. Ainoa oikea parisuhde aiemmin on siis ollut Antin kanssa ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa Juhan kanssa mitä todellakin voi oikeasti kutsua kunnon parisuhteeksi ihan aikuisten tasolla..

Jos miettii historiaa ja menneitä vuosia luulin että mulla oli vähintään 10 poikaystävää. Muistan ensirakkauteni ja se ei kaduta päivääkään. Se oli sitä aikaa, mutta kun miettii kuinka lapsenkengissä sitä silloin olikaan niin se huvittaa, mutta tuo hymyn huulille 🙂 Historiaa ei pidä hävetä tai selitellä vaan ottaa sulkana hattuun! Oliko se true love? EI. Entäs ne muut, jotka halusi vaan juosta kauniin tytön perässä ja rumasti sanottuna sitä, mutta ei olleet valmiita liikauttamaan tikkuakaan mun puolesta. EI! Kiitos ja hei 😀

Kaikella kunnioituksella ja hyvällä muistaen. MUTTA. Olen nyt 26 vuotias ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että tajuan mistä parisuhteesta on kysymys. Jos saan ja uskallan sanoa ääneen niin ennen parisuhde oli mulle sitä että toinen ihminen tyydytti mun tarpeet. Jos mua ei miellyttänyt niin moido! Olin niin itsekäs että en todellakaan huomannut mitä toinen ihminen haluaa..

Parisuhde on että rakastaa ehdoitta, ottaa huomioon toisen tarpeet, osaa vaatia itselleen asioita mitä tarvitsee ja kertoa mistä tykkää. Tärkein pointti lienee on hyväksyä toisen epätäydellisyys ja oppia rakastamaan niitä huonojakin piirteitä ja kääntää ne positiiviseksi. Meitä täydellisiä ihmisiä kun ei ole olemassakaan. Parisuhteessa pitää muistaa rakastaa itseään sekä toista, mutta etenkin olen huomannut että onnellisemmaksi tekee oman rakkaansa onnelliseksi tekeminen. Sitä kautta siinä tapahtuu niin, että kun toinen on onnellinen se onnellisuus tulee sinullekkin. Kun olen itse onnellinen niin myös kumppani voi hyvin. Tämä esimerkki voi kuulostaa todella vähäpätöiseltä ja typerältä mutta uskon että joku muu voi ajatella samoin.

Vappupäivänä olimme koiran kanssa ulkona ja päätimme poiketa terassilla. Vappuaaton jälkeen molempia painoi jo aikamoinen väsymys ja nälkä kun juodessa ei kunnolla tule syötyä. Rakkaani osti sipsipussin mitä ahnaasti ahmimme kilpajuoksua naamariin. Sipsipussi läheni tyhjyyttään kun viimeisen nacho pallerot oli pohjalla. Kultani sanoi että syö sinä loput. Ojensin pussin ja sanoin että minun ei tee enää mieli ja pakotin hänet syömään loput. Pään sisällä olisin halunnut samantien kahmaista kaikki kerralla suuhun jopa pusseineen päivineen mutta kun näin rakkaani nauttivan viimeiset palaset tulin onnelliseksi. Toi koko systeemi siis tässä antamisessa ja ottamisessa on psykologista peliä. Oli kyse sitten sipseistä tai mistä tahansa muusta.. Luovut omasta ja annat toiselle. Aidossa rakkaudessa sitä monesti luopuu omastaan ihan vaan koska oikeasti vilpittömästi haluaa.. Ja se on parempi kun se oma nautinto. ! Niinkuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan.. Äidit ja isät tekee näitä uhrauksia päivittäin.. Se on tosirakkautta. Siitä nostan kyllä hattua.

Meillä on kotona sängyssä yhteinen peitto ja nukutaan ihan vierivieressä aina kullan kanssa. Molemmilla vaan on tapana että se peitto tuntuu parhaimmalta siinä haarojen välissä kun kyljellään nukkuu. Niimpä tietenkin minä olen se joka sen ryöstää ns. ja kulta jäätyy vieressä.

Sitten taas muistan monia hetkiä kun olen nukahtanut ilman peittoa. Vaikka hän ei tiedä, niin joka kerta havahdun siihen kun rakkaani luopuu täysin peitosta ja peittelee minut koko peitolla ja suutelee kun nukun.. Plus höpöttää hassuja juttuja 😀 Siis aina minä olen se nro1 pyytämättä. Täytyy sanoa, että mua ei ole ikinä rakastettu näin paljon tai oikeasti ja mä pidän tosta ukosta kynsin hampain kiinni. Nää kuulostaa pikkujutuilta, mutta voin rehellisesti sanoa että kukaan ei ole koskaan välittänyt musta tonkaan vertaa.

Ja sitten se riitely! Ennen ajattelin että riita on riita. siinä on ainoastaan voittaja ja sitten se häviäjä. Ja luonnollisestihan se voittajahan haluan olla minä. Se viimeinen sana on aina päästävä sanomaan! AINA! Se miten olen kasvanut niistä entisistä ajoista hetkessä on ollut ihana huomata. Aina ei tarvitse olla oikeassa, anteeksi voi pyytää vaikka ei olisi omasta mielestään tehnyt väärin, toiselle voi sanoa kauniisti että hänelle tulisi hyvä mieli ja kaikista asioista ei aina tarvitse huomauttaa. Myöskin sovitteleva osapuoli voi olla myös itse eikä odottaa sitä aina vastapuolelta. Kun ollaan yhdessä ei tarvitse kilpailla.. Ainakaan aina 😀 Vaihtaisinko nykyisen parisuhteeni sinkkuuteen??. HELL nou..

Sinkkuna olo on ihanaa kun voi tehdä mitä huvittaa. Kun menee illalla yksin nukkumaan voi alkaa ahdistaa. Voi vallata kuitenkin koko sängyn. Knn on parisuhteessa joutuu luopumaan kokotilasta, mutta vastineeksi saa hyvänyön suukon ja lämpimän halauksen sekä turvallisuuden tunteen. Minä olen parisuhteessa mutta silti mikään ei ole muuttunut periaatteessa sinkkuna olosta. saan edelleen tehdä mitä huvittaa. Joten kaikki on vaan plussaa..Ja kaikki on seksiä 😉

Pusuja ja onnellisia parisuhteita

Henna

Sinkku vs. parisuhde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *