Mitä julkisuus antaa ja mitä se ottaa?

Tässä kuva mun lenkkimaisemista, mitä rakastan kun on meri lähellä ja kaunis syksy sää ja luonto! Kaivopuisto <3
Tässä kuva mun lenkkimaisemista. Rakastan kun on meri lähellä ja kaunis syksy sää ja luonto! Kaivopuisto <3

On aika kova juttu menettää oma yksityisyytensä! Myydä se rahasta tai menettää se muuten vaan. Sitä kun ei saa enää takaisin kun se on nettiin laitettu. Ne säilyy siellä ikuisesti ja jos sinut on todettu julkiseksi henkilöksi sinun kuvasi ja nimesi saa julkaista missä vaan ja milloin vaan vaikka et sitä enää haluaisi 10 vuoden päästä. Totuushan on se, että kun laittaa kuvia esim instagramiin ja muualle sosiaaliseen mediaan hyväksyy käyttöehdoissa sen, että kyseisillä medioilla on oikeus käyttää kuvia moniin eri tarkoituksiin. Ne on ns. julkista riistaa! Niimpä jos tilanne olisi oikein kamala ja röyhkeä saattaisi sitä joku päivä törmätä bussipysäkillä omaan kuvaansa,  vaikkapa jossain emätinvoidemainoksessa. Ehkä näin ei Suomessa kuitenkaan, mutta tiedän että muualla tälläistä tapahtuu 😀 Enkä todellisuudessa tiedä näitä lakipykäliä tarkkaan, mutta suurinpiirtein näin. Käyttöehdot vaihtelee laajasti eri sosiaalisten medioiden kohdalla. No haluan kuitenkin puhua enemmän julkisuudesta tässä postauksessa.

Kun lähdin julkisuuteen mukaan olin 17-vuotias. Halusin aluksi huomiota. Ihan sama maksoiko joku siitä. Olisin melkein itse voinut maksaa, että joku iso lehti kirjottaisi minusta. Tiedän, kuulostaa kamalalta! Halusin näyttää kiusaajille ja halusin olla kuin ihannoimani ”esikuvat”! Olen tosin jokseenkin eri mieltä tänä päivänä 😀

Minun ihanteeni takana oli playboy mansionin puputytöt ja kaikki amerikkalaiset sarjat + Paris Hilton ja Jessica Simpson tietenkin. Myöhemmin Katie Price. Seurasin heidän ohjelmiaan ja tekemisiään kuin hullu ja se oli minun mielikuvani siitä minkälainen naisen pitäisi olla. Amerikan tyyliinhän liittyy hyvin usein vähäpukeisuus ja isot tissit. Ollaan bikinikuvissa, alusvaatteisillaan ja ties missä keikistelemässä. No siitäpä sitten kumpusi mieleeni loistava idea. Otatan mallikuvia ja laitan ne nettiin. Siitä seurasi kuvauksia kuvausten perään ja sen kruunasi olo Seiskan tähtityttönä. Se oli kova juttu silloin. Nyt se naurattaa, että miten isossa mittasuhteessa sitä pidin niin hienona. Se oli kuitenkin ponnahduslauta monelle asialle ja minut huomattiin ja siitä alkoi pyörä pyörimään. Kuvioihin astui julkkismiehet ja reality tv.

Mitään en kadu. Päinvastoin. Mulla ei ole kauhean tylsää ollut päivääkään ja olen nähnyt enemmän kuin 26 ikävuoteeni voisin toivoa. Siksi monet sanookin, että vaikutan paljon kypsemmältä.

Monelle varmaan herää kysymys, miksi sitten olen viime vuosina edelleenkin ”roikkunut” lehtien palstoilla? Vastaus on yksinkertainen. Olen vuosien mittaan ollut niin paljon esillä, että nykyään osaan kääntää julkisuuden omaksi edukseni ja tienaan sillä jopa rahaa. Eli en ole enää se huomiota vailla oleva teinityttö, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä naamansa lehtiin, vaan jos se hyödyttää minua ja siitä saa rahaa niin let’s mennään. Se ei kuitenkaan saa enää häiritä työtäni, läheisiäni tai opiskelua! En kaipaa julkisuutta enää mitenkään erikseen. Vaan jos siihen on jokin järkevä syy. Esim nyt suostuin mukaan projektiin missä laihdutusurakkaani seurataan ja pääsin sopuun asiasta kaikin puolin! Hyvä niin! Blogini on myös julkinen ja siitä uutisoidaan silloin tällöin. Uutisoikoon jos haluaa! minä kirjoitan täällä, koska minusta se tuntuu hyvältä ja olen aina ollut avoin ihminen ja mikään kirjoitukseni ei koskaan ole kääntynyt minua vastaan. Sanon mitä haluan, ja mitä ajattelen! jos joku ei tykkää niin voi voi ja lämmin leipä!

No vaikka julkisuudella tienaakin rahaa, niin Suomessa sillä ei kyllä rikastu. Miksi siis häpäistä itsensä puoli ilmaiseksi? Tätä monet varmasti miettii ja on siitä tultu minulle puhumaankin. Siihen ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta eivätkä kaikki sitä ymmärrä. Ennenkaikkea suurinosa ei siihen pystyisi eikä suostuisi. Täytyykin olla pikkuisen hullu! Ja niin minä olenkin ja ylpeä siitä! Mä olen aina ollut hippasen outo ja uhkarohkea mimmi joka ei pelkää sitä mitä minusta sanotaan.

Nuorempana menin ihan pää kolmantena jalkana miettimättä asioita yhtään sen enmpää. Suostuin lähes kaikkeen mihin pyydettiin. Tosiasia on se, että reality ohjelmissa pyörivät julkkikset joutuvat laittamaan itsensä peliin ihan eri tavalla kuin ne jotka esiintyvät julkisuudessa ammattinsa puolesta. Näyttelijät, muusikot, urheilijat yms yms. Mutta hömppäsarjoissakin esiintyminen on julkista. Niille löytyy satojatuhansia katsojia. Esimerkiksi Big Brotherille. En tiedä muista, mutta itselle ainakin heti alussa rakentui tietynlainen ”julkkisminä” ja ”minäminä”. Julkkisminä on se papupata Henna joka puhuu sitä mitä sylki suuhun tuo ja esittää hiukan tyhmempää blondiuden nimissä. Uskallan tehdä itsestäni naurunalaisen, sillä se tuottaa kansalle viihdettä. Se on eräänlaista heittäytymistä tilanteeseen. Ikäänkuin näyttelijä rooliinsa. Minäminän näkee vain mun ystävät, ketkä tuntee mut läpikotaisin ja kenen kanssa olen tekemisissä päivittäin, ja mun perhe. En mä niille lado mun älynväläyksiä tai puhu mun silikoneista ja siitä mitä luki seiskassa ja missä lehdessä nyt meinaan ensi viikolla pyllistää ja miten meni ale pubin vaahtobileet. EI, EI, EI ja EI! Siksi mun sielua ei kalvaa ilkeät kommentit mun pinnallisuudesta tms tyhmistä jutuista mitä oon milloin missäkin heittänyt! Suojakseni olen rakentanut tietynlaisen roolin! Uskon, että en ole ainut tosi-tv jutuissa kenellä näin. Voisin omasta kokemuksesta mainita tässä montakin tyyppiä kenellä on ihan eri rooli kun tehdään jotain ohjelmaa tai juttua! Se vaan yksinkertaisesti suojaa sua romahtamiselta täysin ja suojelee sun sinuutta, että sulla on jotain mitä kaikki ei nää. Ihan kaikkea kun ei pidä koskaan antaa itsestään!

Plussapuolia mitä olen kokenut on ehdottomsti matkat ympäri maailmaa, mitkä on tullut milloin mistäkin kautta ja liittyneet johonkin ohjelmaan tms. Ne ei ole ihan niitä tavanomaisia lomamatkoja vaan ikimuistoisia reissuja mitä ei normaalielämässä kokisi. Niitä ei siis voi ostaa! Ne on jäänyt mieleen ainiaaksi. Esim maatila, Argentiina(suomen pelkokerroin) ja Viidakon tähtöset joka oli tähän astisista reissuista aivan ikimuistoinen kokemus! Näitä en vaihtaisi pois vaikka kovan hinnan olenkin maksanut olemalla näissä mukana. Yksityisyyteni menettämisen hinnalla.

Mikä sitten on huonoa? Se, että aina kaikkeen ei voi vaikuttaa. Et ole mukana keksimässä jokaista juttua mikä sinusta tehdään. Kaikki jutut ei sua imartele ja voi haitata muuta elämää rajusti. Kaikki mitä teet tulee jossain vaiheessa julki, virheisiin ei ole varaa. Jos mokaat jotain sitä et voi enää ikinä pyyhkiä pois. Sen tietää sitten puoli Suomea. Vaikka se olisikin inhimillistä, armoa ei tipu!

Julkista painetta on paljon eri asteista. Kuitenkin siinä on sama punainen lanka. jotkut se ajaa turmiolle. Kaikki ei kestä sitä. Se on laukaissut päihteiden käyttöä ja masennusta monelle, tiedän sen itse kun olen nähnyt! Silloin leikitään jo terveydellä. Kaikki ei tiedä mihin lähtee mukaan. Sitä ei voi ennalta ennustaa eikä käsittää mitä kaikkea se tuo tullessaan.  Se vaatii erityistä vahvuutta ottaa vastaan kaikki ja kestää kaikki! Olen itsekin tehnyt vääriä valintoja, masentunut ja ahdistunut, dokannut ja mokannut niin monta kertaa etten pysty laskemaan.. Silti tänäkin päivänä uskon, että olen tehnyt oikean valinnan ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus! Ja aina kaiken voi kääntää positiiviseksi! Olen kiitollinen mahdollisuuksista mitä minulle on suotu ja onnellinen juuri nyt! <3

Sellasta tänään! Vielä sen verran, että edellinen postaus herätti aika paljon keskustelua ja hyvä niin. Kaikille tiedoksi, että tein virheen kun en loppuun kirjoittanut, että tämä oli sitten sarkastinen heitto. Olisi tietenkin pitänyt laittaa, mutta luotin ihmisten älyyn huomata ylilyönti kirjoituksessa ja sen sävy, että se ei heti nosta ihokarvoja pystyyn. Osittain kuitenkin niin kävi! Pahoittelut siitä niille ketä se otti hermoon! Jos tavarani olisi jaossa, voin kertoa että tuskin siitä ilmottaisin ihan ensimmäisenä blogissani 😀 Eli ei huolta! Se oli vihanpuuskassa kirjoitettu lopputeksti minkä oli tarkoitus arvostella sitä, että kun ulkonäkö muuttuu sellaiseksi kun kaikki haluaa niin sittenhän sitä vasta voisikin kulkea nokka pystyssä ja tehdä mitä huvittaa! Ei. Ihmisten pitäisi kaikkien olla samanarvoisia minkä kokoisena tai näköisenä tahansa ja kohdella samanarvoisesti toisiaan.

Kiitos hyvistä kommenteista kaikille. Risuista ja ruusuista tasapuolisesti!

Henna

ps. mä oon nyt kulkenut meikittä ja lähinnä oloasuissa vaan täällä kotikulmilla niin ei ole paljoa tullut selfieitä otettua niin ei ole nyt mitään uutta kuvaa, mutta lupaan että niitä tulee jatkossa tänne. Sellaisena kuin olen. En siis laita nyt vanhaa kuvaa, koska sillä nyt ei ole mitään merkitystä tähän vaiheeseen. Keskityn nyt ulkoiluun ja terveelliseen ruokavalioon, joten meikit pysyy vielä pussissa ja keskityn siihen mikä tärkeää!

Mitä julkisuus antaa ja mitä se ottaa?

3 kommenttia “Mitä julkisuus antaa ja mitä se ottaa?

  • 24.10.2015 at 14:04
    Permalink

    Näytä nyt kaikille että pystyt. Ota lisävoimaa niistä idiooteista jotka ei usko suhun. Juokse hiki pääs siellä lenkkipolul usko hemmetti et se palkitsee sut vielä.oot nuori saat lisävuosia ja itsesi takaisin!!!

    Vastaa
    • 27.10.2015 at 21:47
      Permalink

      Näin tehdään!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *