Sydänsuruja

hensujavansu

Tässä mä aamuyöllä valvon! Oli ihana ja todella kiva ilta kun käytiin kaverin kanssa katsomassa Vesa-Matti Loirin 70-vuotis konsertti! Muuten kaikki oli hyvin, mutta tosiaan Vesku ei kyllä itse kauheesti laulanut mitään! Enemmän oli vierailevia tähtiä! Oli Paula Koivuniemi, Laura Voutilainen, Michael Monroe, Juha Tapio, Pepe Willberg, Robin, Chisu jne jne.. Veskua ois voinut kuunnella enemmän. Ei voi koskaan olla varma tuleeko sitten sitä 80-vuotis kiertuetta ja tästä täytyy jäädä hyvä muisto!

Olen tässä hetken aikaa avannut silmiäni ja kun mulla oli huono hetki niin huomasin kuinka paljon ihmiset musta oikeen välittää! Oon pitkään kävellyt sokeena pitkin katuja ja vihannut itseäni, mutta se on ollut täysin turhaa. Elämää eletään niillä pelinappuloilla mitä sillä hetkellä on ja jos haluaa parempaa niin sitten tehdään muutoksia! Olen märehtinyt turhaan! Ja lähinnä olen huomannut myös sen, että voi voi, kyllä niitä miehiäkin on jotka mun kanssa haluais viettää aikaa..

Ongelma on lähinnä se, että mä olen niin lukossa kaiken jälkeen mitä oon ihmissuhteissa kokenut, että oon ehkä maailman vaikein nainen näyttää tunteita ja meen ihan lukkoon kun joku sanoo jotain kaunista! Lähinnä en usko sanaakaan. En tiedä miten umpikujasta pääsee ulos, mutta eihän sitä auta kun kokeilla. Tässä on ollut pienenlaista ihastumista ja tuntuu, että koko homma alkaa siltä ala-aste tasolta! Ensinnäkin seksiä multa saa sitten vuoden hengailun jälkeen jos sillonkaan. Oon tottunut siihen, että miehet puhuu mitä tahansa saadakseen juuri sitä! Valitettava tosiasia on se, että jakajia löytyy aina eikä kukaan jaksa katella ketään muuten. Pihtarit jää yksin 😀 Onko se sitten oikeaa rakkautta? Oon jotenkin ihan umpikujassa mun ihmissuhteiden kanssa enkä tiedä mitä pitäis tehdä, mutta lähinnä ärsyttää että onko musta enää koskaan mihinkään vai onko musta tullut fossiili miesten suhteen 😀 Mitä jos rakastun taas väärään mieheen… Kuinka paljon sydän jaksaa kestää. Ympärillä on pyörinyt eräskin hyvä ihminen, mutta pointti on se, että mä en saa musta tunteita irti, mutta toinen vetää jo 100 lasissa! En voi itteeni pakottaa tekemään tai tuntemaan mitään jos ei tunnu siltä! No tätä pohdin edelleen, ja pahinta on se että yleensä sitten karkoitan ne ihmiset ympäriltä ettei vaan menis liian hyvin! Varmaan joku mielenhäiriö! No ei siitä sen enempää. Kunhan totesin ääneen. On tää elämä ihmeellistä!

Positiivista on se, että rakastan syksyä! Nyt mulla on hyvä olla, kunhan saan olla juuri niinkuin haluan! Kynttilät, ehkä punaviiniä silloin tällöin ja jos oikein herkutellaan niin juustoja! Ah nam! (olen kyllä aloittamassa kuntokuurin joten sillon viini on ehdottomassa pannassa) Mä meen vasta nyt klo 4 aamuyöllä nukkumaan kun tultiin keikalta ja sitten jumituin kuuntelemaan musiikkia ja pohtimaan elämää! Joten jos tää kirjotus on teidän mielestä ihan perseestä niin älkää välittäkö. Mä olen kirjoittanut tän aamuyön pikkutunneilla. Nyt sitten unta kalloon!

Sydänsuruja

11 kommenttia “Sydänsuruja

  • 5.10.2015 at 18:13
    Permalink

    Kiitos Henna. Hyvä ja rehellinen kirjoitus. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Eli ei vihaa vaan rakkautta. Ihminen pystyy kaikkeen hyvään aivan varmasti. On tervettä arvostaa itseään naisena ja ihmisenä. Se on tervettä rakkautta itseä ja toisia kohtaan. Kun antaa anteeksi itselleen saa osaksensa armon ja silloin sen anteeksiannon ja armon osaa antaa myös toisille. Kaikki lähtee omasta tahdosta. Miun elämä meni uusiksi 2,5 vuotta sitten syövän takia. Hyvä työura jäi taakse ja paranen joka päivä kun Luoja suo. Tulevaisuus luodaan tässä ja nyt. Siksi arvostan jokaista päivää lahjana. Tsemppiä ja valoa sinulle Henna. Kaunis olet niin sisältä kuin ulkoa. Tsemppiä myös opiskeluihin kaikin puolin.

    Vastaa
    • 15.10.2015 at 18:45
      Permalink

      Jiri Hakonen syö pääsi ääliö. Sunkaltaiset mopojonnet pitäs lähettää Siperiaan se mopo anuksessa kiinni.

      Vastaa
  • 6.10.2015 at 00:50
    Permalink

    Terve taasen, mukava lukea kirjoituksiasi…olet hyvin samankaltainen ajattelija kuten itsekin. Roppa kaupalla tsemppiä jatkoon, ihmissuhteista en pysty kamalasti kommentoimaan, ne kun eivät omallakaan kohdalla ole koskaan oikein ottaneet tuulta allensa. Ehkä menetän jotain mutta ehkä toisaalta taasen elämä on hurjan paljon helpompaa. Neuvoni kumminkin on että kuuntele itseäsi ja omia tuntemuksiasi, jos ei tunnu oikealta, pidä mielesi. Nauti siitä mitä on tässä ja nyt, se on parasta. Tärkeintä on olla oma itsensä.

    Vastaa
  • 6.10.2015 at 18:36
    Permalink

    Nyt jo 7. vuotta sinkkuna allekirjoitan paljon pohdinnoistasi.
    Entisen missin, Sadun äiti oli todennut tyttärelleen, että ”älä ota sellaista miestä jota rakastat vaan sellainen joka rakastaa sinua!”
    Oisko tuossa itua?
    Toisaalta, jos ei natsaa, ei natsaa. Itseään ei voi pakottaa. Janne kirjoitti hyvin, että nautitaan siitä mitä meillä on nyt. Vaikkei sekään aina lohduta. Iho kaipaa kosketusta, sydän luottamusta.
    Mennään päivä kerrallaan.

    Vastaa
  • 6.10.2015 at 22:51
    Permalink

    Kun luin aiemman kirjoituksesi kuulumistasi. Kerroit, miten tyhjää se julkkiksen elämä on ollut ja että olet alkanut opiskelemaan – kirjaimellisesti nousin seisomaan osoittamaan kunniaa sinulle Henna. Olet näistä ns. turhista julkkiksista selkeästi viisain, et pyri roikkumaan palstoilla hamaan tappiin keinolla millä hyvänsä. Olet ottanut elämäsi haltuusi ja sille kunniakkaan suunnan. Vilpittömät onnittelut, ihailen!
    P.S kilotkin varmasti karisee omaa tahtiaan, ole itsellesi armollinen.

    Vastaa
  • 7.10.2015 at 17:55
    Permalink

    Voimia ja ihanaa syksyä!

    PS: Luin vähän aikaa sitten tunnelukoista, koska itselläni oli samantapaisia ajatuksia. Asiasta lisää löytyy osoiteesta http://www.tunnelukkosi.fi. Ajattelin tilata aiheeseen liittyvän kirjankin ja perehtyä.

    Vastaa
  • 8.10.2015 at 10:56
    Permalink

    Taas joku silopakkeliposki vollottaa, kun ei ole vielä oikeata elämää, julkisuus ei ole elämää vaan riistoa ja päähänpotkimista.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *