Mietteitä elämästä!

henna1

Heippa!

Anteeksi pieni kirjoitustauko, mutta kun oma pää on niin pyörällä niin ei oikein ole keksinyt miten ne saisi purettua järkeväksi tekstiksi. Ja kun sitä istuu tuntikausia päivässä koneella niin on sitten vaikea sen jälkeen ajatella, että jäisi vapaaehtoisesti jotain rustailemaan. Toisaalta kirjoittaminen on terapeuttista ja mukavaa touhua. Välillä sitä vaan miettii, että kaikkea ei tosiaan aina pitäisi kirjoittaa.

Täytin juuri 26 vuotta (toukokuussa). En tiedä miten se muutti mitään muuta kuin sen, että ajattelen että kohta täytänkin jo 30. Olen sinkku eikä parisuhdetta näy kiikarissa enkä harrasta deittejäkään. Erakoituminen on siis alkanut. En ole tyytyväinen itseeni. Miksi siis haluaisin lähelleni ketään muitakaan kerran en pidä edes itsestäni? Olenko onnellinen yksin? Ajoittain kyllä mutta…..

Mä oon aina miettinyt että miksi musta piti tulla tällänen tuuliviiri jonka tunteet ja ajatukset on yhtä vuoristorataa ja en ole ikinä tyytyväinen mihinkään mitä teen. Vaadin ehkä liikaa. En muilta vaan itseltäni. Viimeiset vuodet varsinkin erojen jälkeen olen ollut kuin eksynyt lintu vailla päämäärää. Okei on mulla yksi päämäärä. Valmistua koulusta ja mennä jatko-opiskelemaan. Se on hieno päämäärä. Mutta mitä muuta? Olen aina halunnut oman yrityksen, jonkun jossa minä olen oman itseni herra, ja se olen minä joka on luonut jotain hienoa ja menestyvää. Kun niin ei ole, en ole koskaan riittävän tyytyväinen työssäni. Tosiasia on se, että en ole koskaan uskaltanut ottaa riskiä. En ole saanut tarpeeksi hyvää ideaa tai löytänyt sopivaa markkinarakoa. Ja näinä päivinä en yksinkertaisesti uskaltaisi alkaa yrittämään ennen kuin tilanne paranee. Pitää siis tyytyä siihen mitä minulle on tarjolla. Tämäkin tekee minut onnettomaksi ajoittain.

Anteeksi jos postaukseni kuulostaa valitukselta, mutta niinkuin sanoin mun tunteet heittelehtii, koska en tosiaan tiedä selkeästi mitä elämältä haluaisin. Kerronpa yhden esimerkin. Silloin kun seurustelin entisen aviomieheni kanssa muistan erään vaiheen. Mieheni oli 25 ja minä parinkympin tienoilla. Muistan kun hän oli kokoajan masentunut ja mikään ei tuntunut oikealta ja monesti hän vain mietiskeli ja pohdiskeli alakuloisena. Vaikka kivoja asioita tapahtui hän vaipui aina alakuloon uudestaan. Elämä ei ollut mennytkään niinkuin oli suunniteltu aiemmin. Tai mistä lapsena haaveili. Tai mistä äiti olisi ylpeä. Mikä oli alunperinkään suunnitelma? Mitä kuuluisi tehdä elämällään että se olisi oikein. Minusta tuntuu tällä hetkellä ihan samalta kun hänestä silloin.

Olen ollut masentunut ja unirytmini on mennyt totaalisen sekaisin. Toissayönä heräsin enkä saanut unta joten päätin katsoa elokuvia ja sarjoja netistä läpi yön. Kun aamu koitti ja kuulin ihmisten lähtevän töihin minä vasta aloin väsymään ja päätin ruveta nukkumaan. Heräsin sitten vasta iltakymmeneltä ja soitin eräälle todella läheiselle ihmisille. Hän sanoi: ”Nyt sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni”. Nuo sanat juuri siltä tietyltä ihmiseltä osuivat niin luihin ja ytimiin että itkin. NIIN. Niin tosiaan täytyy. Nyt viikonlopun yli kerään voimiani ja maanantaina palaan töihin, alan lukemaan inspiroivia ja motivoivia kirjoja ja ammennan voimaa minun ihanista ystävistäni ja toivon että elämä menee omalla painollaan eteenpäin ja aurinko alkaa paistamaan tännekkin risukasaan!

Eli jos sitten aurinkoisempien päivitysten kera ensikertaan! <3

 

Tähän loppuun aika piristävä hommeli kaikille futisfaneille! Eli 1.8 pelataan HJK-Liverpool matsi 19.30 Olympiastadionilla. Nyt on jaossa vielä 10 henkilölle liput matsiin ainoastaan 15 euron panostuksella. Lipun arvo on 69e. Edullisin lippu tällä hetkellä lippupalvelusta maksaa 31.50e. Osallistumalla saat lipun ainoastaan 15 eurolla. Ainutlaatuinen tilaisuus! Eikä siinä vielä kaikki. Kun avaat tilin Casinoeurolle niin saat vielä kaiken lisäksi pelata panostamallasi summalla ja mahdollisuuden voittaa rahaa. Kätevää eikö? Saat lipun matsiin sekä pääset mukavasti pelaamaan rahoillasi. Lue ohjeet lipun lunastamiseen täältä ja lähde mukaan katsomaan huippuluokan kansainvälistä ottelua! Huom! Jokainen pelitilin avaaja joka on tallettanut min.15e ja toiminut ohjeiden mukaan SAA lipun HJK-Liverpool matsiin! Älä siis enää odota! Lue osallistumisohjeet täältä!

hjk

Mietteitä elämästä!

6 kommenttia “Mietteitä elämästä!

  • 16.7.2015 at 14:02
    Permalink

    Moi Henna,
    Hieno avaus. Puhut aidosti. Joskus kun mikään ei tunnu luistavan eikä touhuilla suuntaa saattaa lohtu löytyä siitä, että tämmösillä vaiheilla on tarkoituksensa. Sen sijaan, että hakisi suuntaa saattaa olla hyvä kuulostella omia fiilareita ja mitä tämmöset vaiheet opettaa. Ehkäpä olet juuri saamassa suunnan – suunnan hahmottaminen vaatii pysähtymistä. Tsemppiä:)

    Vastaa
  • 16.7.2015 at 17:06
    Permalink

    Tsemppiä Henna!

    Se ei ehkä nyt siltä tunnu, mutta nuo ovat tosi tärkeitä aikoja elämässäsi, joita just nyt käyt läpi. Sieltä masentavien tunteiden alta löytyy jotain sellaista, joka on sulle luontaista ja ominaista, ja josta saat lopulta rakennettua itsellesi elannon. Mutta sen täytyy lähteä siitä, mitä sinä oikeasti olet, tunnet ja haluat.

    Paras vinkki, mitä voi antaa on se, että älä jää sängyn pohjalle, älä erakoidu. Hakeudu uusien ihmisten seuraan, liiku ja pidä itsesi virkeänä ja kunnossa hyvän ruokavalion avulla. Itsesääli vain lisää itsesääliä 🙂

    Vastaa
  • 16.7.2015 at 20:44
    Permalink

    Onko sinulla lääkitystä ja terapiaa masennukseen olemassa? Nyt olisi tärkeä, että otat esille hoitajan kanssa tuntemisesi. Jotenkin sinulla on paljon läpikäymätöntä surua elämässä ja sen läpikäymiseen tarvit apua. Hae sitä rohkeasti! Minäkin sairastan keskivaikeaa masennusta ja ilman hyvää hoitosuhdetta, läheisiä ja lääkitystä olisin pulassa. Olen myös psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja ja tiedän mistä puhun koulutuksen ja oman kokemuksen perusteella. Voimahalaus näin viestin muodossa!

    Vastaa
  • 17.7.2015 at 10:05
    Permalink

    Morjens Henna, pieni neuvo ”tuuliajolla” olevalta yrittäjältä/elämän tapa ajattelijalta. Jokainen saa ottaa onkeen vinkistä, ei kannata tehdä mitään ylimääräisiä suunnitelmia, niillä kun on tapana mennä pieleen ja sitten se vasta harmittaakin. Kannattaa elää hetkessä ja kääntää kaikki vaikka puoli väkisellä positiiviseksi. Miksi elää murheessa jos voi olla edes hetken tyytyväinen? Omaan onnellisuuteen tai elämään ei yrittäjäkään aina kykene vaikuttamaan, samassa kulhossa kun on monta muutakin lusikkaa ja hämmentäjää ja loppujen lopuksi yrittäjä on pelkästään vastuussa ”omista” touhuistaan. On ihmisiä jotka tekevät kaikkensa että työt luistaa ja hommat jatkuu melkein loputtomiin ja sitten on niitä jotka eivät tee ihan kaikkea yhtä tunnollisesti, tietoisena siitä että he eivät joudu ottamaan vastuuta mistään. Yrittäjyydessä on puolensa, mutta sekin riippuu tietenkin alasta että miten pärjää. Älkää ottako ihmisten puheista itseenne, kuten sanotaan… Kateellisilla on tapana huudella ilkeyksiä ja pyrkimys tuottaa mielipahaa keinoja kaihtamatta. Johan tässä tuli tekstiä asiasta ja vähän vierestäkin. Voimia tulevaan ja positiivista asennetta toivotellen perjantaita jatkamaan…

    Vastaa
  • 24.7.2015 at 00:19
    Permalink

    Hei Henna,

    Sairastin masennusta monta vuotta. Väärät diagnoosit ja sitä kautta väärät lääkkeet lisäsivät sairausaikaa entisestään. Nuo ajat olivat hankalia ja toivottomia. Kävin niin kertakaikkisen pohjalla, etten edes uskonut selviäväni, enkä varsinkaan olevani enää koskaan onnellinen. Kaikki oli sekavaa ja elämän suunta oli auttamattomasti hukassa tai siltä minusta tuntui. Iloisesta, urheilullisesta räpätätistä oli tullut 25 kiloa isompi hiljainen ja surullinen erakko. Maailma ympärlläni jatkoi kehittymistään ja minä olin jämähtänyt paikalleni. Välillä nousin vähän, yritin ja hetken päästä olin taas rähmälläni.

    Kommenttini ei kuitenkaan ole tarkoitus olla negatiivinen vaan päin vastoin. Olen tänään 32-vuotias, äärettömän onnellinen nainen. Viimeisestä masennuksestani on melkein kolme vuotta aikaa. Minut pelasti ammattitaitoinen psykoterapeutti, joka auttoi minua käsittelemään vaikeita asioita, joista en yksin selvinnyt. Lääkkeet eivät sopineet minulle lainkaan. Ne tekivät olostani entistä kamalamman. Kuuden vuoden aikana oloani yritettiin kohentaa 25 erilaisella lääkkeellä, mutta pillereillä ei mun perimmäisiä ongelmia voitu korjata.

    Minäkin ajattelin tuolloin, että tähän soppaan ei kumppani mahdu ja se oli varmasti totuus silloin. Löysin kuitenkin oman rakkaan, kun olin saanut asioita vähän järjestykseen ja seisoin omilla jaloilla. Menimme vuosi sitten naimisiin ja olemme todella rakastuneita. Kun tänään katson taakseni näen, että olemme parantaneet rakkaudella toinen toisemme.

    Mä oon ihan samaa mieltä aikaisemman kommentoijan kanssa siitä, että yritä hakeutua seuraan, älä jää yksin neljän seinän sisälle. Masentunut ihminen on mestari negatiivisten ajatusketjujen luomisessa. Ystävät antavat ajatuksiin positiivista suuntaa. Itsesääli on välillä tervettä ja joskus on puhdas mahdottomuus ”ottaa itseään niskasta kiinni”. Elämä näyttää välillä hankalat puolensa, mutta onni odottaa sua jonkin nurkan takana, älä luovuta! Sä oot fiksu ja sekä ulkoa että sisältä kaunis nainen! Tämä on vain yksi elämän vaihe. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja sä näet ne vielä, kun mieli virkistyy.

    Lämpimät halit ja paljon tsemppiä!

    -Hanna-

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *